1 vee kuvaus ja synttärit

Viime viikolla käytiin tosiaan 1-vuotis kuvissa ja jälleen kerran saatiin neidistä ihania kuvia! Kuvat otti samainen herra Savolainen, joka on vastuussa myös puolivuotiskuvista.

Lauantaina sitten myös juhlittiin ja huh, kyllä oli meidän pienet neliöt koetuksella :D Mutta olipa ihana nähdä kaikkia rakkaita ja L myös nautti ihan täysillä kun sai tohottaa menemään!

Lahjoja tuli hurja määrä ja kauhisteltiinkin jo, kuinka lähellä joulu on! Paketeista löytyi Duploja, ihanat Muumi-lakanat ja astiat, kirjoja, eläinhahmoja, leikki keittiö sekä astioita, soittimia, keinuhevonen ja vaikka mitä muuta! Näillä kyllä pitäisi pärjätä piiitkä aika.

Ihana siskoni oli myös taituroinut aivan super ihanan kakkukoristeen! Alkuun luulin, että koriste oli jostain tilattu, mutta ei, näppärä sisko oli sen tehnytkin itse. Tosin tuo nyt tekee kaikkea muutakin ihanaa, mitä voi käydä vilkuilemassa täällä!

Synttärit oli kuitenkin niin raskaat pienelle sankarille, että meinasi sammua jo iltapesulle. Unta ei siis paljon tarvinnut hakea, vaan taju taisi olla kankaalla jo sänkyyn laskiessa :) Synttärit siis meni hienosti ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että neiti on jo niin iso tyttö olevinaan. Pieniä kääröjä nähdessä ei tahdo edes muistaa, että L on ollut myös sellainen, ja vieläpä ihan hetki sitten <3

1 vee!

On se käsittämätöntä, vuosi sitten sylissä oli jo reippaasti yli vuorokauden ikäinen ihana pieni tuhisija. Tuo suurisydäminen nökönenä, joka hurmasi meidät kaikki ja on opettanut paljon..todella paljon. 

Nyt vuoden olen ollut siis äiti. Ja vaikka olenkin pysynyt ihan omana itsenäni, on minuun tullut paljon lisää. Nyt tiedän, mitä se oikeasti ehdoton ja pohjattoman tuntuinen rakkaus on. Tottakai rakastan miestäni, sekä omaa perhettä ja ystäviä, mutta rakkaus omaan lapseen on ihan jotain muuta. Ja vaikka sitä osasikin odottaa, se yllätti silti. Ja yllättää välillä vieläkin (..todennäköisesti ihan loppuelämän). Olen oppinut myös kärsivällisyyttä, mikä ei todellakaan ole yhtään pahitteeksi! Eikä sitä kyllä vieläkään liikaa ole :D Olen myös oppinut ottamaan vähän rennommin. Alkuun oli kova tarve aina laittaa koti kuntoon ja ruokaa valmiiksi, ennenkuin mies tulee kotiin, mutta pikkuhiljaa sitä oppi ymmärtämään, ettei se ehkä olekaan ihan niin tärkeää. Lelut saa olla lattialla hujan hajan (nehän nyt saisi siivota vaikka sen sata kertaa päivässä paikoilleen, jos viitsisi..) ja se ruokakin kyllä ennättää, vaikka sitten vähän myöhemmin.

Käytiin keskiviikkona myös ensimmäistä kertaa hammashoitajalla sekä yksivuotisneuvolassa. Hammashoitajan kanssa vain höpöteltiin niitä näitä ja kurkattiin suuhun. Ne samat kahdeksan hammasta sieltä nökötti edelleen, mitkä jo tovin ovat olleet ja hyvin oli kuulemma hampaat hoidettu. Neuvolassakaan ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki mallillaan ja neiti kehittyy hyvin.

"Suloinen tyttö. Kävelee ilman tukea. Sanoo äiti, ymmärtää puhetta, paljon omaa puhetta. Potta- ja lusikkatreenit menossa. Tavalliseen ruokaan siirrytty."

Pituutta 78cm ja painoa 9010g, hoikka ja pitkä tyttö siis. Edelleen menee aika samoissa, mitä omat mitat aikanaan.

Rokotukset laittoi vähän itkettämään, mutta murheet unohtui heti, kun kassista kaivettiin eläinkirja, äänillä varustettuna! Ylipäätään kaikki eläinkirjat (..ja Koiramme lehti) tuntuu olevan aika hittejä! Lehteäkin jopa pääosin selataan repimisen sijaan :D Piikit nosti myös eiliselle lämpöä, mutta tänään ei ole enää mitään ollut ja toivottavasti ei muuta tulekaan!

Eläinkirjojen lisäksi on kivaa leikkiä koiran kanssa, järjestellä avaimia ja tyhjentää oman vaatekaapin laatikot. L on edelleen kova höpöttämään, paljon puhetta, mutta vähän asia (joku jo viittasikin, että äitiinsä tulee!). Varsinaisia sanoja ei juurikaan vielä tule, niitä odotellessa <3 Puhetta L kuitenkin ymmärtää jo paljon ja hienosti osaa toimia annettujen ohjeiden mukaisesti (kunhan vain huvittaa!). Tämän kun tosiaan aina muistaisi silloinkin, kun meinaa ne ärräpäät omasta suusta lennellä..

Kävelemään opittiin kuukausi sitten, ne haparoivat ensiaskeleet otettiin 14.9 ja siitä kehitys on ollut huimaa, nyt tuntuu tulevan väliin jo muutamat juoksu askeleet ja ensisijaisesti joka paikkaan kävellään, kontataan enää harvoin. Pikkuhiljaa pystyy myös hyödyntämään lapsityövoimaa, esimerkiksi pyykkikoneen tyhjentäminen on älyttömän hauskaa! Itse voi vain seisoskella pyykkinarun vieressä, kun toinen tohkeissaan ojentaa koneesta pyykkiä, mahtavaa :D

Ollaan myös aloitettu pottaharjoitukset ja onneksi neidin mielestä siinä on hauska istuskella! Lähess aina sinne pottaan myös jotain tulee, että pikkuhiljaa käyttötarkoituskin alkaa varmasti selkiintyä. Aloitettiin hyvissä ajoin, niin kesällä mökillä ollessa on sitten taas entistä helpompaa harjoitella lisää, kun siellä voi viipottaa menemään vaikka ihan ilman housuja! Missä vaiheessa muut ovat aloittaneet pottahommat? 

Huomenna onkin sitten jännä päivä, ne ihan ekat synttärit! Tänään pitäisi saada vielä kämppä kuntoon ja leipomukset ainakin aluilleen, niin ollaan sitten huomenna ihan valmiita vain nauttimaan juhlista. 

Iloista viikonloppua!

Ja voittaja on...

Tittidii...arvonnan voittaja on Diana!

Paljon onnea Dianalle, ole sinuun vielä henkilökohtaisesti yhteydessä! :) Ja paljon kiitos muillekin arvontaan osallistuneille.

Viimeinen päivä osallistua arvontaan!

Vielä muistutus, että tänään on viimeinen päivä osallistua Tummy Tucker arvontaan! Pääset sinne tästä. Suoritan arvonnan heti alkuviikosta :)

Meillä on tänään, normaaliin sunnuntai tyyliin, vauvauinti, mutta nyt onkin ihan spesiaali kerta, kun siellä on myös valokuvaaja paikalla! Mitä se paremmin tarkoittaa, en vielä tiedä, mutta eiköhän se tänään selviä. Ihana saada tuotakin harrastusta vähän ikuistettua, omaa kameraa kun ei oikein altaalle ole viitsinyt ottaa.

Ja kuvauksen makuun kun päästään, niin tiistaina jatketaan neidin 1-vuotis kuvauksella! Synttärihumua siis tiedossa ensi viikolla ja kemut on lauantaina, tekemistä riittää.

Ihanat ensikengät

Hei meillä kävellään! Ihan älytöntä, kuinka kovaa vauhtia tuo kehitys menee..pari viikkoa sitten meillä otettiin haparoivat ensiaskeleet ja nyt tepsutellaan jo hienosti huoneesta toiseen <3 Neiti kirjaimellisesti seuraa äitinsä jalanjäljissä, minäkin olen oppinut kävelemään 11kk iässä.

Tuli siis ajankohtaiseksi hankkia myös kunnon ensikengät. Tokihan kenkiä on ollut, tennareita lähinnä, mutta pakko sanoa, että vaikka nuo Converset kuinka ihanalta neidin jalassa näyttääkin, ei niitä todellakaan ole tarkoitettu kävelemään opettelevan jalkaan.

Lähdettiin siis kenkäkaupoille ja paljon tuli samalla opittua.
Kunnon ensikengissä pitää olla kunnon kiinnitys. Eli mieluiten nauhalliset kengät, joilla kengät saa varmasti tukevasti jalkaan.
Ohut ja joustava pohja. Jäykät kengät rajoittavat liikaa lounnonmukaista askelta, joten lapsen kengänpohjan pitäisi olla tarpeeksi ohut ja joustava. Eli aikuisen pitää pysty helposti pohjaa taittamaan. Jos pohja tuntuu omaan käteen vähänkin liian jäykältä, sitä se varmasti silloin on.
Entäs sitten se oikea koko? Nyt jälkikäteen olen kuullut hyvän vinkin, että jalka kannattaa piirtää paperilla ja leikata siitä muotti, jota voi sitten käyttää apuna. Meillä ei kuitenkaan tuollaista mallia ollut, joten sovitimme jalkaa kengästä irroitettavan pohjallisen päälle. Kokoa on turha katsoa länttäämällä kenkä jalkapohjaa vasten, koska jalka tottakai pitenee ja levee, kun sille laitetaan painoa. Lasten kengissä pitäisi olla kasvunvaraa 1,7cm, mutta ensiaskelkengissä vähän vähemmän, jotta kevelemään opettelu kenkien kanssa helpottuisi.

Kiertelyn ja myyjien kanssa rupattelun jälkeen päädyttiin näihin kuvan Eccoihin. Ne saa nauhoilla kiristettyä napakaksi, mutta niissä on myös vetoketju helpottamaan pukemista. Ja ne todella on helppo laittaa jalkaan! Niissä on myös todella taipuisa pohja, saa lytättyä ihan yhdellä kädellä helposti kahtia.  Ja plussana tietysti vielä se, ovat todella nätit! :)

Nyt pitäisi vielä löytää kunnon talvikengät, hyviä vinkkejä mielellään otetaan vastaan! Meiltä löytyy kyllä Stonz-töppöset, jotka ovat olleet ihan loistavat, kun L on möyrinyt mökillä tai hiekkalaatikolla. Stonzit on siis tuollaiset vettähylkivät töppöset, joiden jalkuinosa (onkohan tuo edes sana!? :D), on täysin vedenpitävä. Töppöset hujahtavat helposti jalkaan ja ne saa säädettyä kuminauhoilla juuri sopiviksi. L myös kävelee töppösillä hyvin, joten sopii moneen. Kontatessa kun kengät helposti on vain tiellä, niin nämä kyllä toimii! Alkuun jostain syystä vähän vierastin näitä, mutta ovat olleet kyllä ihan super onnistunut hankinta, suosittelen :)

Näyttäisivät muuten edelleen olevan tarjouksessa Baby Stepillä, kannattaa käydä hyödyntämässä!

Muistakaa myös Tummy Tucker-arvonta, vielä on viikko aikaa osallistua. Arvontaan pääset sivupalkin linkistä!
Super ihanaa alkanutta viikkoa :)

Ihan oma itsensä

Tänään se kolahti, tuo mun pieni murupullani on ihan oma itsenäinen yksilönsä. Ihan päivänselvyys? No niin minäkin ajattelin, kunnes nyt ihan todella sen tajusin..

Tämä aamu ei ollut ihan mun. L:n aamutoimet ja puurot vielä meni hienosti, mutta siinäpä se. Oma aamiainen meni kitisevän neidin roikkuessa lahkeessa ja keittiö oli kuin pommin jäljiltä. Sain eilis iltana ihanalta siskoltani suppilovahveroita ja ne oli tarkoitus saada aamulla laitettua valmiiksi ja pakkaseen. L oli tästäkin ilmeisen eri mieltä, koska koko tuon ajan neiti oli tihutöissä..repimässä lehtiä, availemassa kaappeja, tunkemassa koiran ruokakuppia suuhun ja ihan uusimpana, kiskomassa uunin alla sokkelissa olevaa tuuletusritilää irti. Suppilot pitäisi jo ottaa pannulta ja tilaakaan ei ollut tarpeeksi työpöydällä..ja samalla piti vielä neitiä komentaa. Alkoi jo mennä hermot ja äänikin nousi. Hätäpäissäni koitin tehdä lisää tilaa työpöydälle, kun siirsin vedenkeitintä vähän huolimattomasti ja lähes täynnä olevan kannu tietysti kaatui ja vettä oli jokapaikassa..ja neiti yritti vielä päästä sinne läträämään muiden hommiensa ohella. Se oli se niin sanottu viimeinen oljenkorsi ja itkuhan siinä pääsi. Ärsytti, otti päähän, kiukutti ja samalla oli niin huono omatunto, että olin L:llekin suuttunut.

No, siivosin jäljet ja loput sienetkin saatiin paistettua. Samalla sitä myös itse rauhouttui ja piti pyytää neidiltä anteeksi ja sain ihana sovintopusun <3 Sieniasoilla soittelin omalle äidille ja samalla tuli sanottua, kuinka tuli kauhea "huono äiti-fiilis". Äitillä oli viisaita sanoja, kaikilla välillä menee hermo ja sehän on ihan normaalia. On myös ihan normaalia, että neiti nyt kokeilee niitä rajoja ja huolestuttavampaa olisi, jos ei niin ollenkaan tekisi. Taidan olla liian tottunut koiran kanssa elämiseen, joka aina kieltäessä tottelee :D

Äiti myös sanoi, että L:n on tärkeää saada kiukutella ja nähdä aikuisten näyttävän erilaisia tunteita ja huomata, että siitä huolimatta kaikki pysyy ennallaan ja häntä edelleen hirmuisesti rakastetaan. Ja on sillä vanhempien suuttumisellakin paikkansa, jos itselle ei koskaan olisi suututtu, niin olisiko koskaan kunnolla oppinut sitä oikeaa ja väärää? Samalla äiti muistutti meidän aikoinaan käymistä taisteluista ja käski varautumaan siihen, kun ensimmäistä kertaa L haukkuu äidin tyhmäksi. Koska tosiaan, L on tässä maailmassa ihan itseään varten, ei äitiä, eikä ketään muutakaan. Meidän tehtävä on nyt vain antaa ne parhaat mahdolliset eväät siihen omaan elämään, jotta meidänkin murupullasta kasvaa hyvän itsetunnon omaava, ihana ja pärjäävä nuorinainen.

Itkuhan siinä taas pääsi, kun suljin puhelimen, mutta tälle kertaa ihan toisenlaisia kyyneleitä, onnen ja häkellyksen. Kun asia, jonka jo luulin tietäväni, ihan tosissaan minulle selvisi. Jonain päivänä L ihan tosiaan onkin aikuinen, muuttaa pois ja pärjää omillaan.

Tuohon on onneksi vielä toosi pitkä aika, joten nyt osaan taas paremmin nauttia näistä ihanista pienistä hetkistä tuon hiekkaa syövän, äittää huutelevan neitosen kanssa <3

Muistakaa siis oikeasti nauttia niistä elämän pienistä hetkistä, ne eivät ole ikuisia :)